No niin, tässä se meidän alju poro (kesy) sitten on. Poro on viihtynyt Jatunin vainioilla, vaikka ne ovat lumen alla. Sitkeästi se kaivaa ruokaa, eikä välitä meistä mitään, se on meidän kaveri. Kun kaverilla on hyvin asiat niin tietenkin meilläkin on niin. Hyvässä kunnossa se alju on, lihava kun mikä, eikä ihme kun syö Jatunin viljavia vainioita.

Neljä astetta pakkasta ja pilvistä. Mukava talvinen ilma. Kylä on hiljainen, poro harhailee kylän vainioilla. Kevääksi on kyselty Kotakeinosta majoitusta, vielä on vapaita viikkoja, mutta kohta on jo täyttä kun moottorikelkkailijat innostuvat.
Latukoneella ajettejuja latujakin on, kelpaa hiihtäjien hiidellä.

Aika hiljaista, pikkusen kaipaa niitä eteläläisiä vieraita, toivat piristystä kylän elämään. Kymmenkunta astetta pakkasta ja taivas vetäytyy pilveen aurinkoisen aamupäivän jälkeen. Moottorikelkka pöristelee Muoniojoella ja häipyy Karesuvantoon päin. Ei näkynyt revontulia viime yönä.
Tuo kello päivittyy tässä koneessa ihan miten sattuu, voipi olla Vinku Intian aikaa, mitä se näyttää.

No niin, se Etelän vellihousujen porukka väheni, menivät sinne mihin kuuluvatkin. Yksi jäi jäljelle, mutta ei siittä ole harmia, siellä se makoilee muutaman päivän aamuöihin jatkuneiden viisastelujen jälkeen. Vaikka "viisaat" vähenivät Jatunista, niin älykkyysosamäärä parani. Ensi yönä loistavat taas komeat revontulet, kelpais varmaan muidenkin katsella. Katsotaan huomenna taas ihania Jatuni jättiläisen unia, eli revontulia. Näin se menee.

Yläsuvannolla Pahanniskassa olevalla laavulla on epämääräistä porukkaa. Liikkuvat hissukseen ja viskuttelevat toisilleen. Taitaa yllinen huuto vielä vaivata, silloin käytettiin, jopa Hitlerkorttia, mutta siittä halua enää kukaan puhua mitään, siinä porukassa. No, olihan siellä Merja Kyllönenkorttikin, joka söi Hitlerkortin arvon kokonaan, nämä ovat vähän arkaluontoisia asioita, joista näkymätön ei voi puhua.

Kelkanpärinä kartanolla on kauhea. Näyttää siltä, kuin kelkan perässä vedettäisiin latukonetta. Pikkulinnut livertävät, että hellalla keitetään kasvisruokaa ja mieshahmo on nähty imuroimassa verhoja. Mitähän Jatunissa on oikein meneillään?

Shakkiturnaus lähti käyntiin Jatunissa keskiyön pyörähtäessä uuden päivän puolelle. Suomen älykkäimmät mielet pelaavat mestaruuksista ja lyövät vetoa Lapin tummassa yössä. Panokset ja paukut ovat kovia ja saksalaisella näppäimistöllä on hankala kirjoittaa.

Paparazzi on onnistunut saamaan käsiinsä pari kuvaa tapahtumista Jatunissa. Kukin päättäköön itse, miten hyvin kuvat edustavat toimintaa Jatunissa.

Oudon näköinen vanhempi mersu saapui Jatuniin peräkärry perässä. Pimeys on laskeutunut ja hienoa lunta sataa. Savu nousee vieläkin piipussa - sauna Jatunissa mahtava. Kylän väkiluku on hetkeksi moninkertaistunut ja pikkulinnut kertovat, että seurueessa on monenlaista sudeettisavolaisista saksalaisiin asti.

Jatunissa on myös elettyä aikkaa, tässä Sven Pahajoen muistelemana vanhoja aikoja.

 

Jatunin kylä muistutti 1960-luvun puoliväliin saakka keskitysleiriä. Jokainen oli kiertänyt maansa ja vainionsa piikkilanka-aidalla. Veräjät pysyivät suljettuina, vaikka se ei aina ollut lehmien vuoksi tarpeellistakaan. Muonionjoen törmällä kävi kesäisin melkoinen hyörinä. Seitsemän savun kylässä oli lähes parikymmentä lasta ja heidän vanhan riitaisat vanhempansa. Lasten keskuudessa nämä riidat eivät kuitenkaan suuremmin näkyneet.

Kaikenlaista sattui, jolle me lapset emme osanneet muuta kuin nauraa. Isä joutui kerran naapurin emännän kurittamaksi, kun kulki heinataakka selässä hänen navettansa ohi. Vihainen nainen syöksyi sontaluuta kädessä ulos navetasta ja huitoi isää luudalla niin, ettei yhteenoton jälkeen tainnut olla juuri paskatonta paikkaa. Muistaakseni tämä äkkipikaisuudessa tehty hyökkäys sovittiin pienellä pesupalkkiolla.

Turusen Tildan kanssa piikkilankojen yli käydyt keskustelut päätyivät usein ilmiriitaan, jonka päätteeksi hän käänsi takapuolensa, lykkäsi housut nilkkoihin ja pyllisti. Isä puhuikin monesti äidille, että pitäisikö lähteä Tildaa pyllistyttämään. Veneitä ja rekiä valmistui. Kesäisin alkoi vasaroiden naputus kuulua kolmen neljän aikaan aamuyöstä. Tuskinpa silloin juuri kelloon katsottiin, tehtiin aina kun jaksettiin. Työn puutetta ei ollut. Isä yritti selittää meille, että vain työ luo arvoja. Mitähän tuosta pitäisi ajatella tänä päivänä? Hän puhui kommunismin puolesta. Se tuntui pelottavalta enkä ymmärtänyt, miksi pitää asettua äskeisen vihollisen puolelle. Meillä puhuttiin paljon politiikkaa. Kommunisti vastaan muut, oli mieleinen asetelma. Jotkut ihmiset tuntuivat oikein tulevan sitä varten kylään. Raskaissa töissä selät eivät kestäneet. Apu löytyi Hota-särkypulverista. "Ota Hota - ei pakota" kerrottiin mainoksissa. Henkimaailman asioihin viitattiin ilmeisesti paketin kyljessä olleella intiaanin kuvalla. Lapsetkin saivat tuota ihmelääkettä ainakin hammassärkylääkkeeksi. Se vei vaivat ja hiljensi hetkeksi. Muistan sen tehon vieläkin. Päässä humisi hetken ja särky hävisi. Myöhempinä vuosina lääkkeen myynti kiellettiin.

Isän tinkauskumppani suosikkeja oli äidin veli, Kalle Mannela. Hän osasi oikealla tavalla olla joissakin asioissa samaa mieltä, saaden aikaan taas jossakin toisessa asiassa sellaisen periaatteellisen erimielisyyden, että molemmat huusivat hetkittäin suoraa huutoa.

Tinkaus oli sen taidon osaajille kuin huume, johon sorruttiin mielellään aina uudelleen. Se oli taitolaji. Tyhjää jankuttavien kanssa ei alennuttu perusteellisiin periaatteellisiin väittelyihin. Keskustelu aaltoili. Se pysähtyi jonkin asian kohdalle pitkiksi ajoiksi ja lähti sitten äkkiä etenemään ihan muualle. Se, mistä oli hetki sitten puhuttu, unohdettiin, eikä siihen enää samalla istumalla palattu. Molempien väsyttyä alkoi mielenkiinto siirtyä ympärillä telmiviin lapsiin ja näin päästiin irtautumaan puheenaiheista. Niihin palattiin taas toisella kertaa ja asiaan latauduttiin jo ennakolta seuraamalla uutisia ja lukemalla lehtiä. Kirjoista, etenkin Tuntemattomasta sotilaasta ja Täällä Pohjantähden alla -teoksista, tingattiin pitkään, koska ne liittyivät lähihistorian tapahtumiin.

Kaksi hieman turistin näköistä kelkkailijaa nähty pikaisella pilkillä Väylän jäällä. Lähtivät kelkalla Jatunista ja palasivat nopeasti takaisin. Innostuivat vielä pihassa lumileikkeihin kelkan kanssa.

Edellisistä tiedoista poiketen Jatunissa on kuultu kovaakin keskustelua. Asialistalla ovat olleet politiikka, uskonto, elinkeinot ja maaseudun tulevaisuus (ei lehti). Lopputulema on kuitenkin, että kaikki osapuolet ovat erittäin älykkäitä ja viisaita keskustelijoita.

Keskustelu jatkunee saunassa ja mitä sen jälkeen, sitä ei tiedä edes Jatunin jättiläinen. Stay tuned for more.

Jatunissa mukava talvinen ilma, eiliset tulokkaat hiljaisia. Yöllä nousi saunan savupiipusta savua ja sisältä kuului iloisia naurun remahduksia. Välillä keskustelu meni tinkaamisen puolelle, mutta riitaa ei ilmennyt. Tulokkaat käyvät välillä juomassa vettä, mutta syöntipuoleen suhtaudutaan varoen. Syytä en viitsi kysyä tai oikeastaan tiedän sen, mutta häveliäsyys syistä en kohteliaana alkuperäisihmisenä kysy.

Voi, voi tänne tuli väkeä vaikka kuinka paljon. Katsokaa kuinka he asuvat.

http://www.jatuni.fi/

Pilvistä ja tulee vähän lunta. Hämärä laskeutuu Jatuniin, polkuvalot eivät syty tänäänkään tai saattavat ne olla pilvien takana.

Pitää vielä kertoa, että Jatuni jättiläinen kosti valtion tielaitokselle Jatuninselän soranoton ja järjesti noin kymmenen vuotta sitten keväällä niin kovan tulvan, että valtatien ylittävä Pahajoen kivinen silta lähti tulvan mukaan. Niistä siltakivistä rakensimme Jatuni jättiläisen tilateoksen.

Sillaksi rakennettiin peltinen rumpusilta. Senkin lähtö saattaa olla jo ensi keväänä, hiekat ovat huuhtoutuneen pahasti rumpurakennelman alta. Se on se näkymätön joka puuttuu asioihin jos muu ei auta.

Ruispala halki ja laitetaan viipale pöydälle. Pekonia päälle ja annetaan pitkät pekonisiivut mennä yli pöydälle. Madefileet ruispalan ja pekonin päälle, pekonit käännetään kalojen päälle ja toinen ruispala päälle. Siinä se on, ei suolaa eikä mausteita. Kääritään komistus folioon ja uuniin 175 asteeseen puoleksi tunniksi ja käännetään ja taas puolituntia.

Kannattaa tehdä monta, on niin hyvää, että yksi ei riitä. Jatunilainen kalakukko on vertaansa vailla oleva ruoka. Tällaisen kalakukon voi tietenkin tehdä muustakin kalasta.

Näin täällä Jatunissa herkutellaan kevätauringossa. Pakkasta on vain 7 astetta.

Pakkasta 10 astetta, hieno kevät aamu.

Eivät syttyneet valot taivaalle viimeyönä. Revontulethan ovat jatunilaisten uskomusten mukaan Jatuni jättiläisen hyviä unia. Niitä ei ollut viimeyönä, eikä ihme, onhan jättiläisen jalat Jatuninselässä rouhittu miltei poikki valtionyhtiö Morenian toimesta. Soraa on kaivettu vuosikymmeniä ja näyttää, että kaivaminen ei lopu ennen kuin koko Jatuninselkä loppuu.

On sitä ennenkin käyty raiskaamassa Jatuninselkää, uskovaiset kävivät louhimassa sen kyljestä Karesuvannon kirkon rakentamiseen kivet.

Nyt hieman valoisampiin asioihin, mateenkouluille

Per.ele tänään ei tapahtunut muuta kun, että valmistui erityisen hyvä poronlihakeitto. Niin mistä poronlihat? No poroja on metsät täynnä, niitä niestaporoja.
Jatunilaiseen poronlihakeittoon ei laiteta jäniksien herkkuja, vain poronlihaa ja pottuja. Lihassa pitää olla kuuta (rasvaa) vähintään kahdessa sormessa eli noin parisenttiä. Kun lihat on kaluttu ja jyrsitty puhtaaksi, välillä ryypiskelty lientä ja heitetty perään muutama pottu pyyhitään rasvaset kädet kasvoihin. Tosi hyvää ihovoidetta, kokeilkaa.
Hiljaista on, mukavan hiljaista. Huomenna pitää mennä taas kokemaan mateenkoukut ja tehdä jatunilaisia kalakukkoja. Jatunin selilläkin voisi käväistä.

Lunta tiputtelee hiljalleen, pakkasta 6 astetta. Tänään pitää keitellä poronlihaa, kunhan tässä päivä valkenee.

Piti pistää taas polkuvalot päälle. Jatunissa on jumalainen hiljaisuus, vaikka jumalaa ei näy mishään, edes taivaalla, mutta se on toinen asia. Jättiläinen kursaa tienvarressa, muuta se on vain tuhinaa, joka ei häiritse.

Hiljalleen alkaa hämärtyy, madekeiton jälkeen piti käydä höyhensaarella. Nyt on rehvakas olo. Kylän hiljainen.

Toisin kuin luullaan

ei jättiläisellä ollut hurttia

hän oli kyllä pelottava

hän ei pyhittänyt lepopäiviä

Ja jos hän rukoili

niin rukoili auringolta

oikeudenmukaisuutta

****

Lare pelkäsi jättiläistä

uskoi maan jumalaansa

ankaraan ja syyttelevään

joka kosti sukulaisille

jos uskonnossaan horjuivat

Aina oli moittimista

ja pelko sydämessä

****

Jatunilaiset luottivat jättiläiseen

lempeään ja oikeudenmukaiseen

Se ei moittinut ketään

se antoi mahdollisuuden

Tuulen mukana

kyläläiset tiesivät

millainen kesä

millainen syksy

oli tulossa

aina osattiin

varautua tulevaan

****

Kyläläisten perunat

kasvoivat

vedet antoivat kalaa

Metsän riistaa riitti

Kevät toi vesilinnut

juuri oikealla hetkellä

silloin

kun ruoka

oli vähimmillään


Henri Hirvenoja

Jatunin sää juuri nyt

http://www.yr.no/sted/Finland/Lappland/Jatuninsel%C3%A4t~655891/time_for_time.html

Aurinko näkyy, on sellainen keväinen ilma, pakkasta on 7 astetta.

Jos joku ihmettllee kirjauksien kellonaikoja niin jostaki syystä se näyttää vääriä aikoja. Esimerkiksi nyt on kello 10.30 ja kirjauksessa se näyttää täysin eri aikaa. Pittää mennä tuonne konehuonheesseen kattomhaan, että saisko sen korjattua.

No niin, matheen keittoon. Pittää sivaltaa ensin nahka pois ja sitten fileet pathaan. Ei ollu ko yksi kilon painonen mae, mutta kyllä siittä keitto tulee. Maistuis varmaan muilekki.

Aamuhämärä, lauha ilma, pakkasta alle 10 astetta. Tuuli on Pohjoisesta, mutta ei kova. Matheenkoukut odottavat kokijaansa, ei ko menoksi.

Karesuannon Nestheellä on varmasti tungosta, kuttaslaiset on liikheellä, ruottinpuoleltaki on menny meijän kautta yks Aarne sinne. Levoton yö on tulossa. Taiamma sammuttaa poluvalot puolenyön jälkheen.

Voi perttana senthään lissää Kuttasen klupukulleja Raimo meni pikkupotkurilla Lassin perässä. Saa nähä minkälainen remu aamuyöstä tulossa.

Kuttasen klupukullit taas liikheellä, Lassi vilahti ohi potkurilla. Son menossa Karesuvanthoon. Toivottavsti mennee aamuyöllä siivosti ohi, että ei herätä.

Get your own Chat Box! Go Large!

Hämy tulleee, pittää vielä käyä polkemassa polut kunthoon. Sitten peshään puita ja oottamhaan huomista. Muuten pistimä polkuvalot päälle, kattokaa vaikka.

Jtunilaiset heräsivät puolenpäivän aikaan pörinään. No mitä tapahtui? Joo, Jatunin lentokentältä nousi päivän ensimmäinen lento. Häiriö loppui kun vedettiin peitto pään yli. Kaikki hyvin yhteydet toimivat.

Lumitöistä pitää nauttia, aina löytyy joku hulliainen joka tekee ne. Kaikki ovat näköjään lumitöissä, puhelimeen ei vastata muualla kuin Käsivarressa.

Jatuni

Jatunin Tarha perustettiin syyskuun 15. päivänä 1997 tarkoituksena vaalia jatunilaista elämänperinnettä. Yhteiskunnallista keskustelua käymällä haluamme edistää ihmisten omaehtoista pärjäämistä.